Hämeenlinnan Jalkapalloseuran toinen futsalkausi paketoitiin huhtikuun alkupuolella. Paljon tapahtumia ja ennen kaikkea kehitystä sisällään pitänyt kausi oli HJS:n futsalvalmennuspäällikkö Jyrki Rohamon mukaan onnistunut.”Asetetut tavoitteet saavutettiin niin pelaajamäärän kuin sarjoihin osallistumisten suhteen. Osallistuvien ikäryhmien määrä ja joukkueiden lisääntyminen menivät oikeaan suuntaan ja futsalia saatiin integroitua varsin mukavasti jalkapalloharjoittelun vierelle. Ensi syksylle tavoitteena on jatkaa samaa kehityskulkua ja se vaatii lisää tarkastelua eri ikäryhmittäin. Myös yleistä futsaltietoutta saatiin jaettua seuran sisällä ensimmäistä vuotta paremmin.”HJS järjesti menneellä kaudella valmentajakoulutusta UEFAn C-kurssin muodossa.”Koulutus oli onnistunut paketti kaikilta osin. Saimme positiivista palautetta kaikilta osallistuneilta. Koulutuksien avulla saimme edesautettua hämeenlinnalaisen futsalin tunnettuutta alueellisesti ja valtakunnallisesti esimerkiksi Palloliiton ja lännen alueen suuntaan. Mielestäni saimme niiden avulla hyvää vaikuttavuutta kaikkinensa ja HJS:n futsal on tutumpi juttu monille muillekin kuin pelkästään paikkakuntalaisille”, Rohamo kuvailee.Menestystäkin tuli.”Kilpailullinen tulos oli oikein hyvä. SM-tasolla P17-sarjassa joukkue sijoittui kuudenneksi ja oli hyvin lähellä neljän parhaan lopputurnausta. Pojat 2009 voittivat molemmat sarjat, joihin he osallistuivat. Lisäksi 2012- ja 2013-syntyneet hävisivät kauden aikana vain muutaman ottelun”, Rohamo kehuu.HJS sai viime kaudelle myös miesten edustusjoukkueen. Alkukankeuksien jälkeen joukkue pelasi hyvän loppukauden ja sijoittui lohkossaan lopulta neljänneksi.”Miesten tulo organisaatioomme saatiin maaliin, mikä oli hyvä juttu. Kehitys jatkuu ja seuraavana tavoitteena on luoda pelaajapolku myös futsalin puolelle junioreista aikuisiin”, Rohamo avaa.Futsal integroitui mainiosti 2009-poikien jalkapalloharjoitteluun2009-syntyneiden poikien ikäryhmä otti futsalin mukaan toimintaansa menneellä kaudella. Futsal olisi alkanut jo vuotta aiemmin, mutta sitä ei saatu vielä silloin mahtumaan harjoituskalenteriin.”Aloite tuli tavallaan pojilta. Kysyimme, haluavatko he lähteä pelaamaan ja 30 poikaa ilmoittautui mukaan. Meillä oli vahvasti sellainen kulma, että saamme futsalista yhden pallollisen treenin lisää. Emme treenanneet lajia sen enempää, vaan keskityimme pelaamiseen. Hauskan kautta lähestyttiin ja se meni tosi hyvin. Kahdella jengillä pelattiin ja ihan täysillä jätkät aina vetivät”, kertoo ikäluokan vastuuvalmentaja Jouni Seppänen.Futsal saatiin integroitua viikko-ohjelmaan mainiosti, sillä salivuoro oli päivänä, jolloin ei olisi muuten ollut harjoituksia. Kokemukset futsalharjoittelusta jalkapallon rinnalla olivat hyviä.”Ei minulla ole kuin positiivista sanottavaa. Ja jos jätkiltä kysyisi niin varmasti heiltä saisi saman vastauksen. Laji opettaa jalkapallon perusasioita, kun 4 vastaan 4 pelataan eli esimerkiksi syöttämistä, liikkumista ja puolustamista. Ja hauskaahan se oli, eihän pojat olisi halunneet lopettaa pelaamista 1,5 tunnin vuoron jälkeen ollenkaan”, Seppänen nauraa.”Onnistuimme myös siinä mielessä, että saimme muutaman futiksen lopettaneen kaverin pelaamaan vain futsalia. Laji ole niin totaalista kuin jalkapallo, joten se tarjoaa hyvän kanavan jatkaa harrastamista.”Touhuaminen futsalpallon kanssa kehitti taitoja silmin nähden.”Kyllä se vähemmän pelanneissa näkyy todella paljon. Ja laji mahdollistaa sen, että jätkät, jotka pelaavat 11v11-pelissä toppareina ovatkin ylempinä pelaajina. Peliälyllisesti se opettaa liikkumista, vastaan tulemista, kombinaatiopelaamista sun muita. Veskareille laji on ihan sikahyvää treeniä. Maalivahtimme oli vähän sillain, että ’Jouni, uskallanko sanoa, mutta tämä futsalveskarin homma on hauskempaa kuin futisveskarin.’ Veskareiden pallolliset taidot kehittyivät huimasti”, Seppänen hymyilee.2009-syntyneet siirtyivät tälle kaudelle pelaamaan koko kentän 11v11-jalkapalloa, joka itsessään tuo mukanaan paljon uutta opeteltavaa. Viikkorytmitystä rakennettaessa futsal antoi tukea jalkapalloharjoittelun suunnittelussa.”Laskin, että futsal on yksilötaitotreeni, jossa on paljon kosketuksia. Ilman futsalia suunnitelma olisi ollut erilainen, sillä sitten olisimme vetäneet enemmän sellaisia treenejä futiksessa. Siinä mielessä futsal ei ollut erillinen osa kokonaisuutta.””Lisäksi saimme Jens Pedersenin koutsiksi. Hän auttoi ja oli dedikoitu kaveri juuri futsaliin niin se ei lisännyt kuormaa muille. Toki hoidimme itse toimitsijahommat turnauksissa, mutta pelejä olisimme muutenkin olleet katsomassa niin siinä samalla ne menivät.”Futsal jatkuu ikäryhmässä myös ensi kaudella.”Katsotaan lähempänä, että otammeko mukaan futsaltreeniä ja -taktiikkaa mukaan. Mietinnässä on vielä myös, teemmekö kolme joukkuetta. Säästöpankki-areenassa ei ole niin hirveästi enää tilaa, joten futsalin puolelta löytyy lisävuoroja ja vielä suhteellisen halpoja. Ylipäätään näen, että tämä ei ole vain junnujen hommaa, vaan pelaamisesta hyötyisivät myös vanhemmat ikäluokat.”HJS-futsalin ensi kauden suunnitelmista luvassa lisätietoja ensi viikolla.

HJS:n toinen futsalvuosi toi mukanaan myönteistä kehitystä

Hämeenlinnan kaupunki ja Palloliitto allekirjoittivat kaupunkikumppanuuden aiepöytäkirjan tiistaina 16.5. Hämeenlinnasta tuli näin järjestyksessään 17. Palloliiton kaupunkikumppani.Palloliiton tavoitteena on sopia kaupunkikumppanuudesta kaikkien C22-kaupunkien kanssa. Tiistaina allekirjoitettu kaupunkikumppanuuden aiepöytäkirja Hämeenlinnan kaupungin ja Palloliiton välillä on jo 17. kumppanuus.Aiepöytäkirjalla vahvistetaan kaupungin, seurojen ja Palloliiton säännöllistä keskusteluyhteyttä erityisesti vastuullisuuteen ja hyvinvointiin, kouluyhteistyöhön, jalkapallon ja futsalin olosuhteisiin sekä tapahtumiin liittyvissä asioissa. Tavoitteena on tukea kaupungin, seurojen ja Palloliiton strategisten tavoitteiden toteutumista.Kaupunkikumppanuuksien keskeisenä tavoitteena on löytää ratkaisuja liikkumattomuuden ja syrjäytymisen ehkäisyyn.Tiistain allekirjoitustilaisuudessa olivat mukana Hämeenlinnan kaupunginjohtaja Olli-Poika Parviainen, sivistys- ja hyvinvointijohtaja Päivi Raukko, liikuntapäällikkö Päivi Joenmäki sekä Hämeenlinnan Liikuntahallit Oy:n toimitusjohtaja Tuire Järvinen. Paikallisia seuroja edustivat HJS:n puheenjohtaja Juho Juusela sekä toiminnanjohtaja Tommi Laitila. Palloliitosta kumppanuutta oli sinetöimässä aluepäällikkö Jouni Koivuniemi.Kaupunginjohtaja Olli-Poika Parviainen näkee kaupunkikumppanuudessa pelkkää hyvää."Kaupunkikumppanuuden avulla voimme tehdä Hämeenlinnasta yhä enemmän jalkapallokaupungin. Meille on suuri lisäarvo saada Palloliitolta tukea kumppanuuden myötä tulevan automaattisen vuorovaikutuksen avulla. Erityisesti olosuhteiden kehittäminen yhdessä Palloliiton asiantuntijoiden kanssa on meille tärkeää.""Hämeenlinnassa on hyvää työtä tekevä HJS, ja muitakin seuroja, mutta nyt pääsemme tekemään asioita yhdessä vielä laajemmin hartioin", iloitsi kaupunginjohtaja Parviainen.Hämeenlinnan Jalkapalloseura ry:n hallituksen puheenjohtajan Juho Juuselan mukaan kaupunkikumppanuus on hieno mahdollisuus edistää jalkapallon asemaa ja lajin avulla tehtävää yhteiskunnallista työtä Hämeenlinnassa."Palloliiton ja Hämeenlinnan kaupungin välinen kaupunkikumppanuus on loistava uutinen koko hämeenlinnalaiselle jalkapallolle ja tietysti kaupungin suurimmalle seuralle HJS:lle. Seuran kannalta hyvä yhteistyö kaupungin kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Kaupunki mahdollistaa seuralle olosuhteet ja esimerkiksi hyvällä kouluyhteistyöllä voidaan merkittävästi vaikuttaa niin seuramme harrastajamääriin kuin pelaajiemme kehitykseen. Kaupungin suuntaan kaikella harrastustoiminnalla on suuri merkitys kaupunkilaisten sekä tämänhetkiseen että tulevaan hyvinvointiin. Samoin laadukkaalla harrastustoiminnalla on merkitystä kaupungin vetovoimatekijänä.""Koen, että näiden asioiden osalta HJS:llä on jo nyt huomattavaa vaikuttavuutta Hämeenlinnan kaupungille ja hämeenlinnalaisille. Uskon, että Palloliiton ja kaupungin välisen kumppanuuden avulla jalkapallo ja futsal pystyvät ottamaan vielä uusia askelia tullakseen entistä merkityksellisemmäksi kaupunkilaisille", Juusela toteaa.<a href="https://www.palloliitto.fi/ajankohtaista/hameenlinna-on-palloliiton-17-kaupunkikumppani/" target="_blank">Palloliiton tiedote. </a><a href="https://www.hameenlinna.fi/tiedotteet/hameenlinna-on-palloliiton-17-kumppani/" target="_blank">Hämeenlinnan kaupungin tiedote.</a>Artikkelikuva: Palloliitto

Hämeenlinna on Palloliiton 17. kaupunkikumppani

Hämeenlinnan Jalkapalloseura ry:n valmennuspäällikkönä toiminut Ville Lilja lopetti työskentelyn seurassa huhti-toukokuun vaihteessa. Lilja vastasi seurassa ruohonjuuritaso- ja naperotoiminnasta sekä iltapäiväkerhotoiminnasta yhteistyössä päiväkotien ja koulujen kanssa. Kymmenen vuotta ensin vapaaehtoisena ja sittemmin palkattuna työntekijänä piti sisällään monenmoista. Tässä Villen HJS-tarina.Kaikki alkoi aikuinen-lapsi-futiksestaVille tuli seuran toimintaan mukaan oman jälkikasvunsa kautta, kun hän meni poikansa Tuomaksen kanssa Kankaantaustan lapsi-aikuinen-ryhmään (nykyinen perhefutis).”Mietin silloin paljon ohjaajaksi lähtemistä. Alkuun en ilmoittautunut mukaan, mutta ohjaajana silloin toimineen aikuisen poika ilmoitti, että ei halua enää tulla, joten minä ja toinen aikuinen vedettiin viimeiset treenit. Aiemmin olimme jo paikkailleet poissaoloja.”Ville keskittyi ohjaajan hommiin parina ensimmäisenä vuonna vain kesäisin. Talvisin hän kuitenkin istui paljon katsomossa tarkkaillen kentän menoa.”Seurasin tarkasti ohjaajien toimimista. Samaan aikaan treenejä oli myös muilla ryhmillä, joten näin paljon myös niiden porukoiden ohjaajia. Tutkailin aika paljon, miten he toimivat kentällä ja tiesin, että kesällä lähden taas ohjaamaan.”Seuraavana kesänä edessä oli siirtyminen aikuinen-lapsi-ryhmästä nuorempiin naperoihin niin sanotusti virallisena ohjaajana. ”Ensimmäiset kerrat jännittivät törkeän paljon, kun olin ilmoittautunut ohjaajaksi. Mutta tykkäsin hommasta todella paljon alusta lähtien, ja kun olin yhden kesän ohjannut niin olin vahvasti sitä mieltä, että jatkan. Halusin tulla paremmaksi.”Tuomas jatkoi seuraavana vuonna vanhempien naperoiden mukana, mutta Ville jatkoi ohjaamisen sijaan 2009-syntyneiden valmentajana. ”Vähän pyörittelin ensin sormiani silloin, kun kiinnosti jatkaa, mutta seuran puolelta ei tullut kyselyjä. Valmennusryhmät olivat jo kasassa, mutta sitten soitin itse Ari Seppälälle, että onko avulle tarvetta. Samaan aikaan Santtu Hakkarainen soitti ja pyysi lähtemään 2006-syntyneiden koutsiksi. Pyörittelin hetken tilannetta, mutta Ari sanoi, että tulet nollaysien harjoituksiin ja katsellaan tilannetta eteenpäin. Oma poika oli täyttänyt juuri seitsemän vuotta, joten lähdin mieluummin nuorempien matkaan.”F- ja E-ikäluokkien kanssa kului pari vuotta, kunnes burn out pakotti Villen vetämään happea myös jalkapallosta. Veri veti tauon jälkeen takaisin kentälle. 2008-syntyneiden poikien joukkueessa oli valmentajapula, ja apua tarvinnut joukkue päätyi soittamaan Villen hätiin.”Mietin asiaa sairaslomani aikana, mutta sitten soitin Marko Johanssonille, että lähden mukaan. Loppuajan olinkin sitten nollakasien mukana.”Ville kokee, että valinta lähteä alkuvaiheessa juuri 2009-syntyneiden joukkueeseen oli lopulta ammatillinen lottovoitto.”Seppälän Ari oli seuran puolelta vastuussa. Koen, että se reilu puoli vuotta, minkä Ari vielä oli ennen Maarianhaminaan lähtöään, oli oto-valmentaja-aikani paras koulu, mistä ammennan vieläkin. Ari oli ihminen, joka osasi asioita ja hänellä oli sekä kokemusta että näkemystä. Itse olin siinä vaiheessa kuin pesusieni ja imin itseeni kaiken mahdollisen opin. Hänestä sain hyvän mallin lasten maailmassa toimimisesta. Ari pyrki mahdollisimman paljon myös antamaan palautetta eri asioista. Sen puolen vuoden aikana kasvoi myös oma innostukseni siihen, että aloin tutkimaan ja lukemaan ja miettimään asioita.”Kun Villestä tuli toimiston jäsenHJS:n palkkakirjoilla Ville aloitti alkuun osa-aikaisena. Kaksi ensimmäistä vuotta hän työskenteli naperotoiminnan parissa 15 tuntia viikossa, jonka jälkeen puolitoista vuotta täysipäiväisenä valmennuspäällikkönä. ”Joni Reijo tuli Arin jälkeen seuraan töihin. Olin silloin Postissa töissä, ja totesin joskus Jonin kuullen, että olisi pikkuhiljaa pakko keksiä muuta tekemistä Postin sijaan. Joni puhui sitten Tommi Laitilan kanssa ja tarve osa-aikaiselle naperoihmiselle oli olemassa. Loppupeleissä se rekrytointiprosessi oli lyhyt ja sovimme, että aloitan seuraavan kauden alussa.”Alku oli kirjaimellisesti sähäkkä.”Homma lähti käyntiin päivästä yksi, kun Hämpton-passitoiminta oli juuri alkanut ja menin vetämään sitä muutaman tunnin varoajalla”, Ville nauraa.”Olihan se alku aika opettelua, kun en tiennyt oikeastaan yhtään mitään. Ekana talvena ei hirveämmin muuttunut mikään, sillä toiminnassa oli hyvät pohjat. Jonin kanssa olimme tosi paljon tekemisissä. Mietimme ohjelmia ja hän perehdytti toimintaan. Tietynlainen kompastuskivi oli ollut se, että Jonilla oli miljoona muutakin hommaa eikä hän ehtinyt olla aina fyysisesti paikalla, kun tunnit eivät yksinkertaisesti riittäneet. Ajatus kuitenkin oli, että seuran puolelta olisi ihminen aina paikalla. Itselläni oli toki se sama ongelma kesällä, kun ne kaksi päivää viikossa, mitkä olin töissä menivät Pullerilla, jossa oli isoimmat ryhmät. Useimpina kertoina myös ohjasin, kun lapsia oli paljon, mutta ohjaajia ei. Ensimmäinen vuosi meni aika lailla paikalla olemisessa.””Toisena vuotena minulla oli tietynlainen käsitys siitä, mitä tehdään ja mitä tapahtuu. Silloinkin oli kesän osalta haasteena se, että kun töitä oli kahtena päivänä viikossa, mutta treenejä viitenä päivänä niin ei ollut mahdollisuutta olla paikalla kaikilla kentillä.”Viime kaudelle Villen pesti muuttui täysipäiväiseksi. Jo valmiiksi vauhdilla kehittynyttä toimintaa oli sen myötä mahdollista parantaa vielä entisestään.”Silloin päästiin käsiksi suurimpaan ongelmaan, mikä oli se, ettemme aina tienneet mitä kentillä tapahtuu, kun kukaan ei päässyt niillä käymään. Viime vuonna pystyin itse tekemään sitä Kankaantaustaa lukuun ottamatta, kun Idänpään treenit olivat samaan aikaan ja olin siellä joka viikko vetämässä jotain ryhmää. Se antoi jo ihan eri tavalla käytännön infoa toiminnastamme ja työkaluja sen parantamiseen.”Naperotoiminnan peruspilareita saatiin vahvistettua.”Silloin kun aloittelin, niin ohjaaja saattoi olla pois ilmoittamatta siitä mitään. Sitten tuli viestejä, ettei kentällä ollut ohjaajaa. Seuran näkökulmasta iso muutos on ollut sen suhteen, että meillä on käsitys siitä, mitä kentillä tapahtuu ja tietoisuus, että aina on ohjaajia paikalla. Ja kun kentillä tehtiin niitä asioita, mitä halusimme, niin toiminta parani huomattavasti.”Korona vesitti iltapäiväkerhotoiminnan, mutta alkuun on sittemmin päästyPäiväkodit ja koulut olivat alusta lähtien myös Villen vastuulla. Vuonna 2020 alkanut koronapandemia kuitenkin löi suunnitellut kehitystoimenpiteet jäihin välittömästi.”Se toimenkuva romuttui heti eikä niiden asioiden suhteen päässyt tekemään yhtään mitään. Jossain vaiheessa aloitimme pitämään futiskerhoa Seminaarin koululla. Vuoden 2022 alusta käynnistyivät iltapäiväkerhot nekin ensimmäisenä Seminaarilla ja tämän lukuvuoden aikana olemme olleet neljällä koululla. Olemme saaneet sen pään auki.”Iltapäiväkerhoilla on ollut iso merkitys lasten liikuttamisen kannalta.”Olemme saaneet tuotua sitä kautta matalan kynnyksen liikuttamista lasten arkeen. Sitä kautta on tullut pelaajia mukaan ympärivuotiseen toimintaan. Mutta ennen kaikkea niille, joilla ei ole varaa harrastaa, on pystytty tarjoamaan edes se yksi kerta viikossa liikkua ilmaiseksi. Heidän joukossaan on paljon innokkaita ja taitavia pelaajia. Se on ollut isoin kehitysaskel.”Villen luomat raamit ruohonjuuritoimintaan ehtivät jo näkymään arjen toiminnassa. Kehitystä on helppo jatkaa myös Villen lähdettyä.”Tuntuu, että sain tehtyä hyvän pohjatyön seuraavan henkilön jatkettavaksi. Se, että seuraan saatiin täysipäiväinen työntekijä ruohonjuuritasolle, on alkanut näkymään ja steppejä on otettu eteenpäin. Omalta osaltani voin sanoa, että minulle kehittyi oma käsitys siitä, mitä tämän ikäisten lasten liikuttaminen on ja mitä heidän kanssansa tehdään ja vielä käsitys siitäkin, miten tehdään.”Muistojen HJSAika vapaaehtoisena sekä palkollisena toi mukanaan paljon kokemuksia. ”Pääsääntöisesti on hyviä muistoja. Sattunut ja tapahtunut on kaikennäköistä ja välillä olen miettinyt, että miten tästä ja tuosta selvitään, mutta aina niistä on selvitty. On ollut oppimista ja kokeilemista sekä onnistumisten ja epäonnistumisten kautta eteenpäin menemistä. Hommaahan ei opi muuta kuin tekemällä.”Parhaimpana asiana esille nousee kuitenkin itse touhuaminen pienien vipeltäjien kanssa.”Lasten kanssa toimiminen on ihan ykköshommaa. Naperotaitokoulussa esimerkiksi kun seuraa sen saman ryhmän kehitystä yhden talvikauden aikana niin hetkittäin siellä näkee aivan huikeita eroja, mitä joku on ollut tullessaan ja mitä hän on lähtiessään. Monesti se ei välttämättä liity edes jalkapallotaitoihin, vaan kaikista eniten siihen, miten lapsi on saatu innostumaan ja uskaltamaan. Alun jännittäjä ja passiivinen sivusta seuraaja menee lopulta tukka putkella ja uskaltaa olla oma itsensä eikä pelkää epäonnistumisia. Ne ovat olleet niitä parhaita onnistumisten tunteita minulle. Ilman innostumista lajin parissa toiminen on aika nopeasti ohi.”Liljan perheen matka jatkuu parin viikon päästä kohti Thaimaata Päivi-vaimon työn perässä. Lähtö kohti tuntematonta lähenee.”Erittäin hyvät tunnelmat on. Lähdemme avoimin mielin matkaan eikä kukaan vielä tiedä, mitä matka tuo tullessaan. Ainakin tulee olemaan hyvin erilaiset kaksi vuotta, mitä ne olisivat olleet täällä. Siellä on ihan toisenlainen kulttuuri ja ilmasto, ja siitä lähdetään, että jos ei muuta niin saamme aikamoisen seikkailun kahdeksi vuodeksi.”Kiitos Ville ja onnea matkaan!

Kiitos Ville!

Toimisto siirtyy 1.5. alkaen kesäaukioloaikoihin:Ma: suljettu Ti: 13.00-19.00 Ke: 9.00-15.30 To: 9.00-15.30 Pe: 9.00-15.30

HJS:n toimisto siirtyy kesäaukioloaikoihin

Aikaisemmin jalkapallon ja nykyään futsalin puolella P17-liigajoukkueen joukkueenjohtajana sekä rahastonhoitajana toimiva Heli Turunen on kiitollinen seuratyön mukanaan tuomista ystävistä ja elämyksistä.Melko klassista reittiä eli omien lastensa kautta seuratyön maailmaan päätynyt Heli Turunen on ehtinyt HJS-vuosiensa aikana puuhamaan niin 2006- kuin 2008-syntyneiden poikien joukkueissa.Arkistojaan ennen haastattelua tutkinut Turunen kertoo, että ensimmäinen hänen tekemänsä kirjanpito löytyy vuodelta 2016. ”Silloin alkoi minun aktiiviurani. Parhaimmillaan minulla oli kaksi joukkuetta ja neljä peliryhmää, mutta olen kyllä tykännyt papereiden pyörittelystä, koska se on erilaista siviilityöhöni verrattuna. Ja merkonomin tutkintoanikin olen päässyt hyödyntämään seuratoiminnassa, kun olen turnausmatkoja sun muita järjestellyt”, Turunen hymyilee.Turusta pyydettiin remmiin mukaan, kun hänen poikansa aloitti 06-syntyneiden kilpajoukkueessa.”Ahma-Ahon Mika oli valmentajana ja hän sai houkuteltua mukaan. Sille tielle olen sitten jäänyt, vaikka kuviot ovat vähän vaihtuneet matkan varrella. Vähän myöhemmin 08-syntyneiden joukkueenjohtaja lopetti ja minulta kysyttiin, että ottaisinko heidätkin huomaani, kun nuorempi poikani aloitti pelaamisen.”Viimeisen parin vuoden aikana mukaan on tullut myös futsal, jonka parissa hän toimii tällä hetkellä eniten.”Nuorempi poikani lopetti pelaamisen koronavuonna ja vanhempikin on sittemmin siirtynyt moottoripyöräilyyn SM-tasolla, mutta pelaa talvet futsalia. Se on ollut kiva harrastus muun rinnalla. Kaverit pysyvät matkassa mukana ja talvisin on laji, jota harrastaa. Itsekin lähdin futsaliin mukaan B-poikien kanssa ja siinä samalla olen auttanut Jyrki Rohamoa (futsalvalmennuspäällikkö), kun uudet joukkueet ovat kaivanneet apua otteluiden järjestämiseen. Olen ollut myös miesten joukkueessa rahastonhoitajana ja kellottajana”, Turunen luettelee laajaa tehtäväkirjoaan.Erilaiset kokemukset ja uudet kaverit ovat olleet seuratyön väärti Seuratyö on tarjonnut paljon hienoja kokemuksia ja tuonut mukanaan uusia ystävyyssuhteita, jotka tulevat kestämään myös ajassa seuratyön jälkeen.”On ollut todella kivaa, kun olen päässyt osallistumaan erilaisille pelireissuille ja kiertämään poikien kanssa hienoja turnauksia. Alandia Cup oli hieno kokemus, kun sää suosi ja pelit kulkivat.”Toinen mieleenpainuva kokemus tapahtui niin ikään Ahvenanmaalla vuonna 2021, kun koko Suomi eli yhteistä Huuhkaja-kesää.”Silloin katsoimme Tanska-ottelun yhdessä 06-poikien kanssa Maarianhaminassa ja vaikka seuraavana päivänä oman pelin hävisimme, oli reissu mieleenpainuva. Myös Helsinki Cup ja muut ovat olleet hienoja tapahtumia. Turnauksia kiertäessä olen päässyt viettämään yhteistä aikaa omien poikien kanssa.”Futis synnyttää lapsien ja nuorten välille parhaimmillaan loppuelämän ystävyyssuhteita, mutta tiivistää välejä myös vanhempien keskuudessa.”Olen saanut muista vanhemmista kavereita ja vaikka nämä puuhat joskus lopettaisinkin niin heihin jää yhteyksiä. Vanhemmat ovat tulleet tosi tutuiksi ja kuulumisia kysellään puolin ja toisin edelleen, vaikkeivat kaikki enää aktiivisesti mukana olekaan. Ja sama pätee myös poikiini, joille on jäänyt jalkapallon kautta kavereita.”Seuratoiminnan arki pyörii vapaaehtoisten kauttaVapaaehtoiset ovat kaiken seuratoiminnan sokeri ja suola, joita ilman liikuntaharrastusten tarjoaminen lapsille ja nuorille olisi kovin vaikeaa ellei jopa mahdotonta.”Joukkuetoiminta käy pitkälti meidän vetämänä. Kyllähän vapaaehtoisilla on iso rooli sen suhteen, että kaikki pyörii toivotulla tavalla. Tärkeää hommaa tämä on lasten ja nuorten harrastamisen kannalta”, Turunen muistuttaa. Ja tottahan toki mukaan kannattaa lähteä.”Kuten jo sanottu niin tästä puuhasta saa itsellekin uusia ystäviä ja pääsee tekemisiin myös muiden joukkueiden toimihenkilöiden kanssa. Toimiston puolellakin olen saanut olla vähän apuna niin sekin porukka on tullut tutuksi. Kaikki asiat ovat toimineet seurassa oikein hyvin ja olen mielelläni edustanut HJS:ää”, Turunen sanoo.

Heli Turuselle seuratyö on tuottanut hienoja kokemuksia ja uusia ystäviä

Kesä lähestyy, usko pois, ja ilmoittautuminen HJS:n kesäfutiksen toimintaryhmiin on avattu!HJS:n kesän tarjontaan kuuluu tuttuun tapaan monenlaista, sillä valittavana on toimintaa niin kesäfutiksessa, kesänaperoissa ja kesäleirillä.Kesäfutis on tarkoitettu jalkapallouransa alkutaipaleella oleville tai vain kesäharrastusta hakeville vuonna 2015- ja aiemmin syntyneille pojille ja tytöille. Kesänaperotoiminta on tarkoitettu kaikille vuonna 2016- ja myöhemmin syntyneille lapsille aikaisemmasta liikuntataustasta riippumatta. Nuorimmissa naperoryhmissä (2018-syntyneet ja nuoremmat) totutellaan ryhmissä liikkumista HJS:n perhefutiksen parissa yhdessä oman vanhemman kanssa. Kaksi vanhempaa ikäluokkaa (2016–2017-syntyneet) alkavat harjoittelemaan ryhmissä ilman omia vanhempia. Kesäleireillä vietetään iloisia leiriviikkoja monipuolisen liikkumisen parissa. Kesäleirit on tarkoitettu 2010‒2016-syntyneille tytöille ja pojille. Kesäleireille vietetään aikaa niin jalkapallon kuin muidenkin hauskojen lajien, kuten keilailun ja volttitemppujen parissa.Tutustu tarkemmin HJS:n kesätoimintoihin ja ilmoittaudu:<a href="https://juniorit.hjs.fi/seura/603/hjs-kesafutis-2023" target="_blank">Kesäfutis</a><a href="https://juniorit.hjs.fi/seura/601/hjs-kesanaperot-2023" target="_blank">Kesänaperot</a><a href="https://juniorit.hjs.fi/seura/602/hjs-kesaleirit-2023" target="_blank">Kesäleirit</a>

HJS:n kesäfutisilmoittautuminen on avattu

2016-syntyneet ja nuoremmat tytöt ja pojat

HJS-kesänaperot 2023

2015-syntyneet ja vanhemmat, tytöt ja pojat

HJS-kesäfutis 2023

2010-2016-syntyneet - Varaa paikkasi ajoissa! 

HJS-kesäleirit 2023

2018-syntyneet ja nuoremmat - Tule nauttimaan liikunnasta oman turvallisen aikuisen kanssa!

HJS-kesänaperot 2023

HJS-kesäfutis 2023

HJS-kesäleirit 2023

HJS-perhefutis 2023

Stadium-turnaus 17.-18.6.2023

Viimeisimmät ottelut

Tapahtumakalenteri

Tulevat tapahtumat