Antti Viiman nauttii valmentamisesta

Teksti: Juho Pulkkinen

Antti Viiman toimii P2014-ikäluokassa valmentajana. Hän lähti valmentamaan omien lapsiensa kautta.

”Kaksi poikaani pelasi naperofutiksessa ja ensin olin vähän sivusta seuraajana vuoden tai pari, mutta nyt olen ollut valmentamassa molempien poikien jengejä aika monta vuotta”, Viiman muistelee.

Hän pitää joukkueessa poikien kaverisuhteita ja ryhmähenkeä tärkeänä piirteenä.

”Sanoisin, että uusien kavereiden ja liikunnan riemun löytäminen on ollut hyvä asia joukkueellemme. Lisäksi saadaan jotain muuta tekemistä esimerkiksi kännykän näpräämisen sijaan ja päästään näkemään poikien kehitystä.”

Antin mielestä vapaaehtoisena valmentaminen on kiva harrastus, jolla pääsee lajin pariin vaikka ei itse tule enää niin paljoa pelattua.

”Kyllähän tämä aika kivaa on, kun tänne kentälle viitenä arkipäivänä tulen”, Antti toteaa naurahtaen.

Antin mielestä eri tavoitteilla ja motivaatioilla pelaaville pelaajille on saatu omanlaista ja sopivaa treeniä.

”Meillä on tosi iso porukka kasassa, jonka kanssa me monta kertaa viikossa täällä treenataan. Kaikki ovat innolla mukana ja tärkeimpiin asioihin kuuluu myös, että saadaan pojat pidettyä lajin parissa ja pystytään tarjoamaan erilaisia haasteita kaikille.”

Antti pitää huolen, että ottaa huomioon kaikkien pelaajien tunteet, ja hän pyrkii tuntemaan kaikki pelaajansa.

”On tärkeää tuntea omat pelaajansa ja tunnistaa, millainen päivä pelaajilla on: milloin voi laittaa lisää höyryä kaveriin ja milloin pitää ehkä vähän perääntyä. Tärkeintä on, että tuntee joukkueen pojat yksilöinä ja yksilöiden tarpeiden huomioiminen on se mikä pitää joukkueessa hyvän tunnelman”, hän pohtii.

Antti kokee saavansa valmentamisesta hyötyä myös muuhun elämään.

”No kyllähän tämä aika kova koulu itsellekin on. Tässä pistetään mies koetukselle ja ihmissuhdetaidot puntariin. Vähän niin kuin tuohon äskeiseen liittyen, että pystyy yksilöistä koostamaan ryhmän ja johtamaan sitä siihen parhaaseen lopputulokseen. Kyllä tämä on hyvä koulu ollut ja voisin kaikille suositella kokeilemaan ainakin joskus millaista on pienten lasten kanssa toimia.”