Futis on pop Kajantojen perheessä

“Äänessä ottelun kuuluttaja Heikki Kajanto” ja “Maalintekijänä Eetu Kajanto” ovat tuttuja lauseita Pullerin ja Kaurialan äänentoistolaitteista monelle HJS:läiselle. Yhtä tuttua on toisaalta myös Kati Kajannon äänekäs, ja välillä Eetun ja Aatun korviin sattuva, kannustus katsomossa.

Kajantojen perheessä HJS on ollut mukana vuodesta 2010, kun Eetu aloitti jalkapallon pelaamisen 7-vuotiaana Ruununmyllyn kaupunginosajoukkueessa Arsenalissa. Valmentajina Runskin hiekkakentällä toimivat Heikki itse Teemu Haajan kanssa. Kolme vuotta Eetua nuorempi Aatu seurasi myöhemmin perässä.

“Aatu on syntynyt tammikuussa 2006, mutta hän sai mennä vuotta vanhempien mukaan, koska harjoitukset olivat samaan aikaan kuin Eetulla. Aatu oli aloittaessaan sen ikäinen, että hänen olisi pitänyt mennä lapsi-vanhempi-ryhmään, mutta hän ei todellakaan halunnut olla vanhemman kanssa. Aatu aloitti noin 5-vuotiaana ja on pelannut koko ajan 2005-syntyneiden kanssa”, Kati Kajanto kertoo.

Jalkapallo iski vuonna 2003 syntyneen Eetun sydämeen välittömästi, sillä hyökkääjä ei ole muita lajeja juurikaan harrastanut ohjatusti. Aatulla kiinnostuksen kohteet ovat välillä vaihdelleet, vaikkei hänkään ole joukkueissa muita lajeja pelannut. Golf on kiinnostanut isän vanavedessä ja korttelikiekkoa tuli myös kokeiltua.

“Elämäntapa”, Aatu vastaa kysyttäessä jalkapallon merkityksestä hänen elämään.

“Tärkeä juttu. Eihän tässä muuten olisi harrastettu montaa vuotta ja kyllähän futis kotonakin jatkuu, kun katsomme pelejä televisiosta ja paikan päällä. Jalkapallo on enemmän kuin harrastus”, Eetu komppaa pikkuveljeään.

Kumpikaan vanhemmista ei ole pelannut jalkapalloa, mutta lajikärpänen iski molempiin poikiin silti kovaa. Perheen isä on seurannut jalkapalloa ja kannattanut Liverpoolia.

“Olen tykännyt pihapeleistä ja aina kun lähdimme ulos niin pallo oli mukana. Se oli hyvää ajanvietettä, kun pojat olivat pieniä. Teimme takapihalle maalit ja nurmikon, jossa pystyi potkimaan.”

Rikas, rakas jalkapallo

Lyhyen, mutta ansiokkaan juniorivalmennusuran jälkeen Heikki on ollut seuratyössä mukana rahastontoitajana, tiedotushommissa ja kuuluttajana. Myös golfin parissa seuratyötä pitkään tehnyt Heikki laskee, että koko perheen mittakaavassa jalkapallo vie eniten aikaa. Kannusta, kuljeta ja kustanna on ollut hyvä ohjenuora.

“Ja kolmannella lapsella eli Emmalla on ollut harrastuksina uintia ja joukkuvoimistelua. Kaikkia on kuljetettu ja kannustettu yhtälailla tasapuolisesti. Välillä on kysytty muihinkin rooleihin, mutta olen ottanut sellaisia hommia, joita on kiva tehdä”, Heikki sanoo.

Kati on tehnyt paljon seuratyötä voimistelun puolella. HJS:n osalta seuratyö on enemmän Heikin puuhaa, mutta roolinsa on myös äidillä.

“Minä olen ollut vähän liian innokas fani”, Kati nauraa.

“Eetun joukkueessa on hyvin tiivis porukka, kun olemme olleet pitkään kimpassa ja siellä on vedetty kahviota ja osallistuttu talkoisiin.”

HJS on muutenkin ollut koko perheen juttu ja tuonut rikkautta elämään monella eri tapaa.

“Kyllä se on määrittänyt ja määrittää meidän arkea, kun olemme miettineet, että miten kaikki pääsevät treenaamaan. Eetulla varsinkin suurin osa kavereista on futiskavereita eli futis ei ole pelkästään treeneissä käymistä, vaan myös kavereita vapaa-ajalla. Välillä on ollut kivempaa ja välillä ei, mutta ei poikia ole tarvinnut patistaa treeneihin, kun he ovat kunnossa olleet”, Kati toteaa.

“Ja tosi paljon hyviä ystäviä on tullut myös meille aikuisille”, Heikki lisää.

Elämykset. Niitä jalkapallo on tarjonnut paljon.

“Siihen se melkein tiivistyy. Ystäviä, voittoja, tappioita ja elämyksiä”, Aatu tuumaa.

“Olen tykännyt erityisesti pelaamisesta. Treenaaminen on omalla tavalla kivaa, mutta pelaaminen on ihan ykkösjuttu. Tykkään kilpailla ja olla joukkueessa mukana. On ollut aina kivaa tulla hallille työ- tai koulupäivän jälkeen”, Eetu sanailee.

Elämyksistä viimeisin oli Eetun A-junioreiden kanssa saavuttama SM-hopea. Maalikuninkuuden voittanut hyökkääjä tavoittelee ensi kaudella vastuuta edustusjoukkueessa Kakkosessa. Aatulla puolestaan on motivaatio ja tavoitteet korkealla, ja hän kolusi ennen menoa hidastaneita loukkaantumisia Palloliiton Huuhkaja-tapahtumia.

“Olisi upeaa, jos pojat pelaisivat joskus samassa joukkueessa”, Kati haaveilee.